- Ylös!! Äiti huusi alakerrasta.
- Joo.. Sitte joskus.. Katoin kelloa, se oli viistoista yli kaheksan ja mä makasin vielä sängyllä, naama tyynyssä, peitto korvissa.
Koulua ei ollut kesälomaan asti enää kuin 2 kuukautta ja se aika pitäis kestää että saa kasvaa nuoresta ulos ja lähteä maailmalle etsimään tulevaa ammattia,
mikä ei todellakaan kiinnostanut mua!!!
- Janet!!!! NYT HETI!! Äiti huusi, varmaan viidettäkymmenettäkuudetta kertaa.
- Joo, joo, joo, JOO!!!! Mää huusin ja nostin pääni tyynystä.
Laahustin vessaan.
Aamut olivat aina tylsiä ja ehkä vähän sekoja, sillä mihin ikinä törmäsin, tein itselleni sleväksi että sille voi aina toimittaa että ei tarvitsisi tuntea oloaan yksinäiseksi.
Olinhan minä talon ainoa lapsi... Ellei...Niin.
Nojasin vessanlavuaariin ja näin altaassa pienen roskan, homma muuttui sitäkin kahjommaksi.
- Hei pieni roska, huomenta sullekkin, et ikinä arvaa, nousin ja laitoin hiukseni korvien taakse, mulla alkaa tänää koulu ja nyt on enää kaks kuuakautta koulua, eikö hienoa? Hymyilin roskalle ja käänsin katseeni peiliin. Aivan.. Yhtä perseestä, niinkun joka ikinen muukin koulu päivä...
Kävelin huoneeseeni ja avasin vaatekaapin oven.
- Jotenkin tuttua, avaan kaapinoven kymmenen kertaa ja toivon että sielä olisi aina jotain uutta, mutta hei! Sielä ei oo.. Mä huokaisin.
Otin pillifarkut ja mustan topin, sekä valkoisen hupparin, kampasin ja meikkasin huoneessani suuren, suuren vartalopeilin edessä.
- Kylläpä upee, mä totesin itselleni peilin edessä, yhtä ruma kuin ennnenkin, hah ja naurahdin itselleni.
Lähdin puolijuoksua alakertaan ja kukas muukaan, isä nojasi keittiön seinään, avaimet kädessään ja kysyen:
- Vienkö mä sut?
- Eii tartte, mä kävelen, hymyilin, nappasin juustonpalan ja lähdin ulos pihaovesta.
- Selvä.. Isä sanoi ja istui keittiöön juomaan kahvinsa loppuun.
Hyppelin pihaportaat ja hypähdin jalkakäytävälle, tuttuun tapaan, melkein joka vitun aamu, sain seurakseni tuon ihanan kundin joka halusi MUKA tarjota vain kyydin minulle, myös olla poikaystäväni JA  rehvata koulun pihalla että sai tuoda minut kouluun joka näyttäisi että olisin hänen kimmansa tai muuta sellaista, ihan turhaa... jopa ihan surkeaa.
- Moi Janet!! Tuutko kyytii, veisin sut kouluun? Kysyi Adam ja ajoi autollaan vieressäni tiellä.
- Ei kiitos Adam, mutta.. Ehkä vielä joskus, hymyilin.
- Okei, nähää koulus!! Sanoi Adam ja kaasutti pois.
- Niin, tai sitten ei. Mä sanoin ja huokaisin.
Mulla ei ollu koululle kotoa kuin 3 kilsaa ja sekin meni niin nopeaa, jos kulki parin kujan läpi ja nii..
Jokaisella oma tyyli.
- Heissan!! Sanoi ääni takaani, käsi tarrautui liukuen olkapäätäni pitkin ja jätkä hyppäsi pusikosta taakseni.
- Voi....JEESUS kun säikähin, mä sanoin ja olin läsäyttää Kimiä turpaan.
- Älä ny riehu, eikö tää oo aika tavallista? Mä siellä ja täällä. Kimi nauroi
- Joo.. Sun tyylis, singahtaa paikalle salamana. Mä huokaisin
Kim oli mun lapsuudenystävä, joka taas tykkäs mun bestasta Veronicasta ja Veronica.. noh, oli pihkas vähä jokasee poikaa joka näytti hyvältä ja tuli vastaan.
Mutta Kimi ei välittänyt Veronican jutuista muista pojista tai siitä että Veronicaa ei voisi vähempää kiinnostaa.
Mitä Veronicaan tulee, hän on kaunis, mustatukkainen, ruskettunut rantamimmi, 
minun suosikki nainen ja.. Ehkä jonkun muunkin.
Mutta.. Me ollaan Veronican kanssa molemmat 16-vuotiaita, joka keskiviikko mennään ostarille, ihan shoppaileen tai chillaileen, lauantaisin tai muuten koko viikonloppu menee rannalla tai seilaamalla simpukkasaarelle tai koralliriutoille.
Veronica ja minä ollaan aika samanlaisia, paitsi minä rakastan delfiinejä ja vihaan meduusoja ja Veronica rakastaa meduusoja ja vihaa lehtikaloja.
Meillä molemmilla on omat yhteiset tai omat jutut jotka liitämme asioihin joista nautimme tai joita rakastamme.
Niinkuin Veronica joskus kertoi kun olimme kahdestaan isän purjeveneellä menossa yhdelle luolalle, törmäsimme matkalla meduusaparveen.
Veronica alkoi kertoa kuinka rakasti nuota, kaloja vai olioita? Mitä nuo oikein olivat.. 
Niin, ne olivat kuulemma kuin vaaleanpunaisia haamuja, jotka liitivät laskuvarjoilla tai kulkivat kuljettamassa muiden murheita.
Ymmärsin Veronican kiintymyksen nuohin, mutta kuinka hän katsoi medusooihin ja löysin yhden jota kyyläsi monta minuuttia, se alko olla pelottavaa, niinkuin hän olisi halunnut siepata sen ja halata sitä kunnolla, mutta.. Eihän voinut, sillä ne olivat myrkyllisiä ja vaarallisia.
Veronica menetti myös 5 vuotta sitten isänsä, tämän piti palata laiva matkalta kotiin, muttei koskaan palannutkaan.
Veronica rukoili aina meduusojen mukana ja niitä nähdessään, ne olivat kuin muistoja hänen menneistään. 
Mutta, nyt kohti positiivisuutta --->
Kävelin naapuriin (kuuden talon päähän) jossa Veronica asui.
Kävelin talon eteen ja odottelin pihalla, Veronica lähti, kuten tavallista, huutaen kotoaan ja kaivaen laukustaan jotain.
Veronica pysähtyi pihalla mun eteeni.
- Onko mulla nyt varmasti kaikki? Veronica kysyi
- Eiköhän.. Mä sanoin.
- Ei vittu.. Se bilsan muovi juttu jäi, no ihan sama... Mennään. Veronica sanoi ja lähti harppomaan kohti jalkakäytävää, minä perässä.
Veronica, minä ja Kimi juttelimme matkalla, nauroimme ja kiljuimme.
Veronica osasi olla luonteva ja piilottaa murheensa, hänellä ei ollut maailman helpoimmat vanhemmat, sillä todellisuudessa hänen äitinsä oli tossun alla ja isä kuollut, repikää siitä!
Olimme juuri astumassa koulun pihaan, kun piil oblondi keksi...
- Hei myöhästyttiinkö me linkasta? Veronica kysyi
- No ei.. Kun muuten vaa käveltiin. Kimi nauroi
- No millä me kouluu mennää? Veronica huolestui
- En tiedä ootko hullu, et ottanu aamulla lääkkeitäs vai oot muute vaa pöhnäs, mut haloo nainen! Me ollaan koulun pihassa.. Toi tossa on koulun rakennus!! Kimi osoitti käsillään kohti koulua ja lähti harppomaan sisälle päin.
- Aivan... Veronica huokaisi.
Kun Kimi oli lähtenyt mä käännyin ja katsoin Veronicaan.
Se oli alakuloinen ja harmiintuneen näköinen, onko ihme..
- Ver? Mä kysyin
- Mitä? Veronica vastasi
- Sä et oo kunnossa tai.. Sitten sä vaan nukuit huonosti? Mä sanoin ja yritin hymyillä, mutta turhaan.
- Mä näin viime yönä isästä unta. Veronica sanoi, katse yhä maassa ja silmät kiinni surusta.
Mun katse kolkkoutui, se satutti.. Mulle tuli kamala olo, se varmaa myös säikäytti kun kuulin että Veronica oli nähnyt unta isästään.
Mikään ei satuttanut enemmän, kuin kuunnella hänen tuskaansa että hänen rakas palaisi, mutta ruhaan.. Tuskin hänen isänsä palaa.
- Se kertoi mulle missä oli ja miksi... Se oli yhdellä Thailandin saarella, jossa oli pieni kivikaupunki ja se pyysi meitä muuttamaan sen luokse sinne.
Paikka oli kaunis ja talo kukkulalla, sielä oli upeita koralleja ja kukat olivat aina kuin tuoreita, kouluun ei tarvinnut mennä autolla, ei ollut busseja tai pyöriä, oli laivat jotka kuljettivat toreille ruokatavaraa ja sain käydä olkikorilla sielä ostamassa vihanneksia ja jauhoja.. Se sanoi myös.. Että palaisi. Veronica sanoi
- Voi Veronica, mä sanoin.. Ojensin kättäni koskettaakseni hänen olkapäätään, mutta.. Veronica ryhdistäytyi ja lähti kävelemää ohitseni, hän harppoi koulun etuoven portaille ja huikkasi:
- No! Tuletko?
- Joo, siis, tuun mä.. Sanoin ja lähdin kävelemään sisälle.
Koulu oli täydessä vauhdissa, koulun kaksikon perässä juoksi kolme opettajaa,
joo..  Daven ja Elmerin
- Voi helvetti, olin jo unohtanu mimmosta täälä on.. mä huokaisin ja vedin pitkän naamani esiin.
- Äläs nyt, nehän oli vaa, koulun perverssit, joo, tosiaan.. Ei vittu.. Sanoi Veronica ja katse kohti, sitä pariskuntaa jota vihasin.. Tai sitten vain, ihailin.
Siinä ne olivat Christina ja Ian, cheerleader ja jalkapallojoukkueen kapteeni, kylläpä kuivaa..
- Entä sitte? Mä sanoin
- Vituttaa kattella noit, eksä huomaa, iha sairasta.. Pitää nuoleskella keski käytävällä oikee.. Veronica huokaisi.
Mä tiesin just mitä se ajatteli, esim. sen mielestä oli kiva heittää omenapiirakalla Christinaa suoraa lärviin ja Iania se on aina halunnu potkasta munille, ei vaan oo saanu tilaisuutta.. Ja toivottavasti ei saa.
- Kyllä mä tajuun sun tunteet Iania kohtaa, mut mieti ny, nörtti ja nörttitär, siis iu? Veronica sanoi
- Ymmärrän.. Hei! Mitkä tunteet!! Mä sanoin ja lähin kävelemään Veronican perässä.
- Ei mulla oo mitää tunteita Ianii kohtaa, haloo? mä sanoin ja tähyilin Veronican katsessa joka penkoi kaapistaan jotain.
- Aahaa!! Tässä!! Veronica kiljahti.
- Jess, meitä vahdataan taa, aina ku sä kiljut, niiku me oltas koulu friikkejä.. Mä huokaisin.
- No jaa... Mut hei, kato! Veronica hyppi iloissaan, joku ihmeen kirja kädessään.
- Mitä tosta? Mä ihmettelin
- No älä oo nii masentava.. Tää on meidän nelosluokalta asti ollu koulukirja, huom yhteinen!! Veronica sanoi ja takoi kirjaa mua kohti.
- Näytä tänne, mä sanoin ja otin kirjan Veronican kädestä.
- Eikä.. Siitä on vuosia, mä ihailin kirjaa ja huokaisin ihanteellisesti.
- Niin on, mut hei, on siel viime vuodeltaki. Veronica sanoi ja osoitti kirjaa.
- Missä, aahaa.. täälä! Eikähh, voi jessus, onks tääl Marian jutut niistä sen miehistä ja ekasta kerrasta, voi että oot ollu kelmi. Mä nauroin
- Olihan mun ny pakko tää ikuistaa, joten kirjotin kaiken muistiin. veronica hymyili omahyväisesti.
- Näin on, sä oot julma. Mä hymyilin ja annoin kirjan takaisin Veronicalle.
Mä laitoin iPodin nappikset korviini ja aloin kuunnella Avril Lavignen: Girlfriend biisiä. Minä ja Veronica tykättiin aika paljo samoista musiikeista paitti ero oli siinä että mä vihasin Him yhtyettä ja Veronica rakasti, mutta Veronica inhosi taas Akonia ja mä rakastin, vaaleaa ja tummaa, sopii valita.
Koulun käytävillä oli täys juoruaminen ja tirskuminen,
heti koulun päätteeksi kun pääsin kotiin ja menin koulun blogi sivuille, itse puskaradio Hannele Tyrni oli kerännyt tästä päivästä viisi kuuminta juttua, tainnoh.. Meille ne olivat kuumia juttuja.
1. Christinan ja Ianin kuuma suutelo käytävällä, josta opettaja tuli valittamaan ja Christina lähti tukka hulmuten kävelemään ja Ian läpsäisi Christinaa pyllylle ja siitä räpsähti jälki-istunto Ianille.
No joo.. Rehtori osaa olla tiukka, näin koulun alattua.
2. Dave ja Elmeri oli pyrsinyt 3 tytön kanssa tyttöjenvessassa JA vielä samassa vessakopissa.
Auts, kuumaa!!
3. Rehtori oli istunut purkan päälle, taas vaihteeksi, jo viidettätuhannettakuudetta kertaa.
4. Äikän opettaja ja Matikan opettaja jäi kiinni rysän päältä. Matikan opettaja oli pidellyt äikänopettajan kättä ja pyytänyt tätä treffeille.
JA
5. Itse kirjoittaja, bloggaaja oli rikkonut kaikkia koulun sääntöjä tänään.
No just joo.. Olipas hyvää kamaa taas.
Menin koulun järjestys sääntöjen sivuille ja luin säännöt taas vaihteeksi:
1. Ei huumausaineita (huumeita, tupakkaa, viinaa..)
2. Ei kiroilla
3. Ei käyttäydytä sopimattomasti (<-- Mitä opimmekaan tästä pojat!?)
4. Koulussa ollaan kunnolla että kaikilla säästyy työrauha ja... niin edelleen, plääp plääp pläää..
Kyllä ei voi olla tiukemmasta kiinni, kukahan älypää näitäkin on keksinyt, hah, vai että ei minkäänlaisia huumausaineita, jess, siitähän ne oppilaat riemastuu.
Surffailin netissä ja chattailin kavereiden kanssa,
kunnes joku soitti....
- Haloo? Mä sanoin
- Olipa laimea vastaus, saanko Janetin puhelimeen?
- No heh heh, hei Jamie.. Mä sanoin, ehkä vieläkin vaisummin.
- Mikä on? Jamie kysyi
- Noo.. Luin tossa koulun järjestys sääntöjä, vai ei huumausaineita.. Mä huokaisin.
- No sittenhän tää päivä on luotu meille, Jamie kiljahti.
- Ai, mun korva.. Mitenniin? Mä ihmettelin
- Me mennää beachille juhlimaa. Jamie naurahti
- Aijjaa.. Mennään vai? Mä ihmettelin
- No kyllä!! Koulun "alkajaiset" nuorten tapaan, no ei Night Clubillakaa oo kuitenkaa ketää.. Jamie huokaisi surullisena.
- No joo, mä tuun, ok? Mut älä itke, pliis, älä itke. Mä pyydän Veronican meille. Mä sanoin
- Joo, mä soitan Blairille ja Katylle. Jamie sanoi
- Sopii. Mä sanoin ja suljin luurin.
Puhelun jälkeen, lässähdin sängylle.
Ihanaa, vai että oikein ranta bileet, no se tekee kutaa, oloni kohenee varmasti, tämän päiväinen on ollut niin syvältä jo muutenkin.
Soitin Veronicalle ja valmistauduin samalla..
- Haloo, Veronica! Niin me mennää tänää bileisii! Mä hihkaisin.
- Haloo? Kuka puhuu..? Veronica kysyi, oudon kuuloisena.
- No mä! Janet, ootsä iha sekasin?? Mä sanoin
- Taidan olla. Veronica sanoi
- Mitä sä teet? Mä kysyin
- Makaan, Veronica sanoi
- Nyt ylös!! Sun pitää valmistautuu, en tiijä kene rantamökillä ne on, mut koulun avajaiset eli siel on kaikki, ny herupaidat esii ja farkkushortsit, kuuliksä!?! Mä yritin kiljua jos Veronica tosiaan makasi sängyllä.
- Nyt ei nousta.. Veronica sanoi puhaltaen jotain, mutten ollut varma mitä..
- Ei vittu!! Ootsä pöllys? Mä kysyin
- En, en ole.. Heh hheeehh, Veronica nauroi.
- Piru vie!! Mä tuun sinne ja ei vittu... Hääräsin ympäri huonetta ja koko yläkertaa pukien vaatteita päälleni, meikaten ja nyt kaadoin jalkalamppuni Yritin pitää puhelinta käsissäni kuin viimeiseen hengenvetoon asti. 
- Ootsä hengis? Veronica kysyi
- Oon, mutta sä ostat mulle uuden lampun, sanoin huolestuneena.
Istuin lattialla siivoten sirpaleita, katsoin yhtä sirpaletta huolestuneena.. Tunteet nousi taa pintaan ja unohdin täysin että olin puhelimessa.
- Janet? Veronica säikähti
- Ääh... Joo? Mä oon kohta valmis, harjaan vaa hiukset ja tuun sit, nähää kohta!! Mä sanoin ja suljin luurin.
- Selvä.. Veronica sanoi ja, no.. Oli yhtäkuin olisi puhunut seinille, sillä Janet oli lähtenyt puhelimesta niin kiireellä.
- Miten tää voi olla näin tärkeetä tai siis.. No bileet, joo, mut tämmöne hääräys ja ny rikoin lampunki, oon iha sekasi.. Mä sönkötin samalla kun harjasin peilin edessä hiuksiani.



JATKUU..... --->